Why is all my hair gone?

Olen idiootti. Kuten olette huomanneet vaikkapa tässä postauksessa, mulla on viime kuukaudet ollut aikamoista juurikasvua päässä. Aloitin viime kesänä oma väri takaisin -projektin, mikä ei varsinaisesti ole helppoa, jos tukkaa on reilusti selän alapuolelle saakka ja se on kaiken hyvän lisäksi vielä punaiseen vivahtavaa, sillä sitä punaisuutta ei peitä mikään, voin kertoa. Kaiken hyvän lisäksi se sama punainen saa kaiken vieressä olevan näyttämään värittömältä ja harmaalta, kuten vaikkapa todellisen hiusvärini, joka on ah se meidän kaikkien rakastama vaaleanruskea.

Torstaina aamulla jotain napsahti, ja varasin itelleni kampaaja-ajan naapuriin. Halusin olla kuin Carey Mulligan ihanassa, ihanassa lyhyessä tukassaan ja Mulliganin kuva ojossa tepastelin perjantaina kohti kampaamoa. "Kaikki pois missä on punasta", sanoin ja niinhän ne lähti. Tunnin päästä en ollut muuttunut Mulliganiksi vaan peilistä tuijotti sama vanha naama ja tukka jota en ollut nähnyt ikinä aikaisemmin. Olin todella tyytyväinen kolme tuntia, sitten tajusin että mulla ei ole hajuakaan mitä tämän mittaiselle tukalle pitäisi tehdä.

Ylläolevassa kuvassa näytän tyytyväiseltä. Todennäköisesti silmät kiinni haaveilen siitä pitkästä tukasta, joka mulla on toivottavasti kahden-kolmen vuoden kuluttua. Ensimmäinen tavoite on opetella laittamaan tukkaa, jotta en näyttäisi pojalta (Into -läppää kuulu ihan riittävästi edellisellä kerralla, kun leikkasin tukkani). Toinen tavoite on muistaa meikata, jotten epäonnistuneen tukanlaittamisyrityksen jälkeen näyttäisi pojalta. Alan olla ihan vähän sitä mieltä, ettei tämä ollutkaan ehkä se maailman paras idea.

No, itsepäs soppani keitin. Ja onneksi se kasvaa.