Reissuväsymyksen kourissa

Vaikka Zagreb oli ihana, kaunis, lämmin ja aurinkoinen, oli meidän kohtalona viettää Zagreb -päivä erittäin väsyneissä tunnelmissa. Siitäkin huolimatta, että takana oli koko reissun paras yöjuna, missä minä nukuin melkein kokonaiset kahdeksan tuntia. Karimin unet jäi tunnetusti vähiin ja se näkyikin kaverin olemuksessa aamusta alkaen. Onnistuttiin pinnistelemään aamupäivän ensimmäiset tunnit kaupungilla lämmössä paistatellen, mutta sitten oli pakko hakeutua puistoon nukkumaan - ja herätä hetken päästä vesisateeseen!

Onneksi sade lakkasi hetken päästä ja yritettiin uudelleen puistopäikkäreitä sillä kertaa onnistunein tuloksin, ja reilun tunnin kuorsaamisen jälkeen konkoiltiin hereille. Jaksettiin käydä syömässä ja suunnattiin hostellille, missä silmät painu kiinni jo kahdeksan aikaan illalla vaikka tulevan aamun herätys oli vasta seitsemältä. No, kerättiinpähän ainakin voimia reissun viimeisille päiville!

Ihana Sarajevo

Belgradista otettiin päiväjuna kohti Bosnia ja Hertsegovinaa ja Sarajevoa. Junailussa meni melkein koko lauantai, sillä matka kesti yheksän tuntia, eikä tarjolla ollut kuin päiväjuna. No, mukava asento ja menoksi. Matka meni melko mukavasti, ja saatiin olla keskenämme omassa loossissa paria viimeistä tuntia lukuun ottamatta. Silloinkin seurana oli paikallinen neljän mimmin joukko, jotka oli menossa lauantai-illan kunniaksi konserttiin Sarajevoon, joten meininki oli melko leppoisa.

Ennen menoa Sarajevoon vähän jännitti, sillä koko Bosnia-Hertsegovinaa ei ole esimerkiksi google.mapsissa. Koitettiin turhaan löytää netistä jotain karttoja meidän hostellille, mutta lopulta päädyttiin suunnistamaan paikalle hostellin sivuilta löytyneiden sanallisten ohjeiden avulla, ja ne olikin ihan riittävät. Muutenkaan kaupungin karttoja ei ollu mitenkään älyttömästi tarjolla, joten omastamme pidettiin kiinni kynsin ja hampain, vaikkakaan kaupunki ei mitenkään superiso ole, eli tuskin siellä nyt mitenkään voisi eksyä.

Taustalla presidentin palatsi!

Sarajevon tunnetuin turistinähtävyys lienee tuo yllä olevassa kuvassa esiintyvä silta, jolla Itävalta-Unkarin herttua Franz Ferdinand ammuttiin, ja eka maailmansota pärähti käyntiin. Meidän vieraillessa sillalla oli ehkä neljä muutakin turistia, eli ei mitenkään valtavaa tunkua. Muutenkaan vastaan ei juuri muita turisteja tullu, ja olo oli sen myötä jotenkin vapauttava. Kaupunki vaikutti myös superturvalliselta, eikä mulla kertaakaan tullu semmoinen olo, että esimerkiksi taskuista pitäisi pitää erityisen kovasti kiinni.

Kaupungin vanha keskusta oli aika nopeasti nähty, eikä siellä ollu juuri muuta kuin ravintoloita ja pieniä turistikauppoja. Sunnuntain kunniaksi monet paikoista oli kiinni, mukaanlukien se ravintola, jota oltiin kieli pitkällä katottu etukäteen, että siellä varmasti vierailtaisiin. Lopulta kuitenkin löydettiin ihan kelpo sapuskaa, joten nälkä nyt ei ainakaan jääny.

Vanhan keskustan lisäksi Sarajevossa oli vähän modernimpi osa, missä meidän hostellikin sijaitsi. Heti ku oltiin päästy sunnuntaina liikkelle, törmättiin TV-kameroihin, jotka oli osoitettu johonkin, mitä valtavan ihmismassan takana tapahtu. Kyseessä oli jonkin sortin muistotapahtuma 27.5. 1993 pommituksissa kuolleille lapsille, ja osa kävelykatua olikin kukkaseppeleiden peitossa. 90- luvun sota näkyi muutenkin vielä aika vahvasti katukuvassa, ja muistomerkkejä oli siellä täällä. Kaupungin fiilis oli kuitenkin melko positiivinen ja toiveikas, tuosta muistopäivästä huolimatta.

Muslimihautausmaa, joita oli siellä täällä ympäri kaupunkia

Yks hienoimpia juttuja Sarajevossakin oli luonto, sillä kaupunki sijaitsee laaksossa kukkuloiden ympärillä ja katto minne vaan, oli kaikkialla upeita maisemia. Taloja oli rakennettu kukkuloiden rinteille ja niiden punaiset katot vaan vilahteli tiheän kasvillisuuden joukossa, huippua oli myös se, että kaupungin läpi virtaa joki.

Ennen reissua olin kuullu paljon kehuja Sarajevosta ja aavistellu tykkääväni siitä, mutta kaikki se kauneus tuli mulle täytenä yllätyksenä. Luodinreijät seinissä toi vähän fiilistä siitä, mitä alueella on tapahtunu pari vuosikymmentä sitten, mutta onneksi sitä tasapainotti moni positiivinen asia. Ja huvittavaa on, että tulipa sitten vaikka Sarajevoon, niin sieltäkin löytyy takuulla ne kaikki maailman vaatekauppaketjut.

Seikkailupäivä Belgradissa

"Kääntykää pommitettujen talojen jälkeen vasemmalle", luki hostellin ohjeissa. Ihan hyvät maamerkit.

Grilli tuotiin pöytään Lovacissa ja mikä parasta, pyytämällä saatiin sianlihat naudaksi. Reissun paras ateria!

Ja mites sitten se jälkkäri? Serbialainen krempita oli myös ehkä parasta kermaleivosta ikinä.

Belgradissa oli aivan käsittämätön määrä kirkkoja, ja kaikki oli ainakin ulkoa yhtä kauniita kuin tämä.

Osa seinistä oli vähän rönössä kunnossa, mutta sehän lisäs vaan kaupungin sympaattisuutta. Ei sitä kaikkialle kerkiä.

Hullun söpöjä raitiovaunuja!

Kiivettiin kukkulalle tsuumailemaan maisemia. Hyvät oli vesisateesta huolimatta.

Tyylikkäitä rakennuksia Jugoslavialaiseen tyyliin.

Belgrad oli ihana! Kaupunki oli superkaunis, ihmiset äärimmäisen ystävällisiä ja se ruoka, tarviiko noiden kuvien perusteella sanoa enää mitään? Kaiken lisäksi meidän hostelli oli ehdottomasti paras koko reissusta, ja saatiin vielä makiat aamu- ja yöunet. Tänne tullaan uudelleen!

Skopje 2012

Saavuttiin keskiviikkoiltana viiden tunnin mittaisen bussimatkan päätteeksi Makedonian pääkaupunkiin Skopjeen. Matkan aikana koettiin jänniä hetkiä, kun passit vietiin rajatarkastuksien yhteydessä hetketksi pois näköpiiristä, ihan vaan jotta ne voitaisiin tuoda hetken päästä takaisin. Skopjen pimeässä illassa kipiteltiin sitten muutaman mutkan kautta kohti Shanti Hostellia, joka sijaitsi aivan pikkuruisella kivisellä mökkitiellä aivan Skopjen suurimman ostoskeskuksen lähistöllä. Thessalonikin jälkeen oltiin todella toisessa maailmassa, mutta hyvä vaan, sillä uusia ja erilaisia kokemuksia me tältä reissulta haetaan.

Aamu valkeni söpöjen pikkuisen rupsahtaneiden talojen keskellä, ja ehdittiin vielä heittää läppää meidän kanssa samassa huoneessa asuneen jenkkiläisen Michaelin kanssa, joka oli mun ikäinen ja Euroopassa viidettä kertaa, tällä kertaa vaan vaatimattomasti kolme kuukautta, eli miehen koko kesäloman. Tien päällä sitä aina saa ymmärtää, että vaikka miten sitä kuvittelisi kotoisassa Oulussa reissaavansa paljon, ei se todellisuudessa ole juuri mitään. Mutta mitäpä sitä alkaa muihin vertaamaan, kun sillä mennään mitä on!

Shanti hostelli oli tosi söpö. Kaksikerroksinen, vähän nuhjuinen paikka oli äärimmäisen sympaattinen ja siellä oli tosi hyvä henki. Rento ja rempseä, sehän tuossa vaiheessa jo melko ryytyneille reilaajille passasi. Meidän vierailu jäi tosin melko lyhytaikaiseksi, sillä tultiin illalla, alettiin nukkumaan ja lähettiin aamulla. Sen verran, että ehin ihastua noihin kulahtaneisiin huudeihin kovasti.

Skopje on vaan puolen miljoonan asukkaan kaupunki, ja sen kyllä huomasi. Pikkukaupunkifiilis oli todella vahva, ja keskusta oli kierretty hetkessä. Sen jälkeen toikkaroitiin sivukujilla ja kuunneltiin minareeteista pauhaavia rukouskutsuja turkkilaisella alueella.

Kaupungissa oli tosi vahva neuvostofiilis, ja viimeistään Makedonian aukiolle päästyämme alko selkäkarvat nousta pystyyn. Katto mihin vaan, oli jossain jotain lordia esittävä patsas. Ennen reissua kuultiin, että vuonna 2011 maan oikeistohallitus päätti Skpoje-2014 -projektin aloittamisesta, jonka tarkoitus on nostaa maan kansallista identiteettiä. Se tehdään rakentamalla kirkkoja ja pystyttämällä patsaita pitkin Skopjea, ja tuohon puuhaan arvon oikeistolaiset varasivat valtion budjetista 200 miljoonaa! Aivan käsittämätöntä. No, siinä sitten ihmeteltiin patsaiden keskellä maailman menoa.

Ateenan ja Thessalonikin jälkeen oli ihana tulla paikkaan, mikä ei oo täynnä turistihuijareita. Toki saatiin melko väärä käsitys saapuessamme onnikka-asemalle, sillä vastassa oli heti taksikuskien armeija, jotka melkein repivät rinkat selästä ehdotellessaan meille taksikyytejä. Sen jälkeen otettiinkin naamalle välinpitämätön ilme, ja seuraavana päivänä taksikuskien lähestyessä ei pidetty niitä juuri minnään. Lopulta kävi kuitenkin niin, että ylimieliset saivat jauhot suuhun ja taksikuskit auttoivat meitä löytämään paikan, missä säilöä rinkkamme päivän ajan. Ja taas opittiin lisää.

Kuvassa näette sukkahousut, jotka mun oli pakko ostaa Thessalonikista. Kyllä, viileä on ja ei, en todellakaan saa väriä tuolle kalmankalpealle iholle. Balkanin yllä on sadepilvi, joka seuraa meitä paikasta toiseen. Myöhemmin päivällä saatiin myös Skopjessa nauttia siitä kaikkien reissaajien lempipuuhasta, vesisateessa kävelemisestä.

Lyhyesti sanottuna sen verran mitä nähtiin, Makedonia oli symppis ja kiva. Skopjessa ei sitä tekemistä ihan hullun pitkäksi aikaa riittäisi, mutta tuossa maassa se tärkein nähtävyys lieneekin luonto. Vuoria oli siellä täällä ja ellei vuoria, niin vähintään kukkuloita. Ja oli muuten kiva tuntea itsensä rikkaaksi pitelemällä käsissään tuhatlappusia!

Niin, ja jos jonkun silmään tämän postauksen kuvat näyttävät surkealla kittiputkella otetuilta, niin nämä ovat juuri sitä. Kymmenen minuuttia edellisen postauksen kirjoittamisen jälkeen mun rakas valmistujaislahjani, Canonin f/1.4 50mm räsähti lattialle ja hajosi. Tai no siitä irtosi kaks linssiä eikä sitä saatu muutamassa tunnissa korjattua (sen verran meillä oli enää aikaa Thessalonikissa jäljellä). Joudun siis tyytymään tuohon kittilinssiin loppureissun, kunnes pääsen viemään objektiivini osaaviin käsiin. Tuntuu vähintään siltä, että kolme sormea puuttuisi toisesta kädestä. Tai että pitäisi tehdä Jucheta keltaisen vyön taidoilla. Tai siltä että rakastuttuaan hyvään 50 milliseen joutuu kuvaamaan tuommoisella roskalla, joka on mukana vain kaiken varalta. Mutta eiköhän se tästä, jääpähän enemmän aikaa tutkiskella maailmaa omilla silmillä.

Yö junassa, aamu Thessalonikissa

Tiistaiaamu alko melko skarppina, kuten ylläolevasta kuvasta huomaa. Takana oli tosiaan ensimmänen yö junassa, joka ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Saatiin kyllä makea kuuden hengen loossi, minne ei yön kestäneen matkan aikana tullut kuin yksi tyyppi meidän lisäksi, joten pystyttiin nukkumaan vähintäänkin leveästi. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes jo illalla alkanut pahoinvointi ylty ja löysin itseni halailemasta vessanpönttöä, mikä oli melko ihana kokemus kreikkalaisessa junassa! Oven vieressä torkkunut loossitoveri arvosti varmasti noita mun yöllisiä sprinttejä, mutta aamulla olo oli onneksi jo vähän parempi. Junan pysähtyessä Thessalonikin asemalle en tajunnu juuri mitään, mutta jotenki sain itseni konkoiltua ulos junasta.

Meidän majapaikka, Hotel El Crego sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä juna-asemalta. Vaikka kello lähenteli vasta aamuseitsemää, meidän huoneet sattu olemaan vapaana ja saatiin tehtyä check in niinkin aikaisin, mahtavaa! Otettiin pienet tirsat siinä pehmeällä sängyllä, minkä jälkeen haaveiltiin hetki hotelliaamiaisesta. Pikainen tsekkaus ja kuultiin, että se maksaa vain viisi euroa, mikä kuulosti naurettavan halvalta, olihan kyseessä hotelliaamiainen.

Hartaasti nautitun buffan jälkeen lähettiin tyytyväisinä tutustumaan Thessalonikiin. Tai no, ensimmäisenä piti hoitaa matkan seuraava etappi kuntoon. Thessalonikista jatketaan matkaa Makedonian pääkaupunkiin Skopjeen, mikä ei ole ihan pikkujuttu, sillä viime vuoden helmikuussa pienoisista rahavaikeuksista kärsivä Kreikka (joku on tästä ehkä saattanu kuullakin) päätti säästää junaliikenteessä ja lopettaa kaikki ulkomaille menevät junareitit. Se niistä reililipun hyödyistä.

Hotellin respassa kerrottiin, että Kreikan junayhtiö Trainoce järkkäis junan korvaavia bussireittejä ja että reililipulla siitä saattaisi saada jopa alennusta. Suunnattiin siis nokat kohti rautatieasemaa, missä saatiin kuulla, että ei semmosta oo olemassa, ja että lisätietoja bussiyhteyksistä Skopjeen vois kysellä lisää joltakin aseman edustalla parveilevista taksikuskeista. Äärimmäisen pätevää tietämystä oli siis rautatieasemalla.

Lopulta päädyttiin ostamaan bussiliput jostain matkatoimistosta, missä hintaa tuolle viiden tunnin bussimatkalle tuli 20e/naama. Hivenen kyrsii mennä bussilla kun on kerta reililiput hankittuna, mutta ei auta, kun Kreikka säästää.

Kun saatiin varattua bussiliput, lähdettiin tsuumailemaan kaupunkia. Heikohkon olotilan ja lähestyvien sadepilvien vuoksi kierreltiin kaupungilla vaan pari tuntia, minkä jälkeen palattiin takaisin hostellille. Meille tuli tosiaan hivenen kiire tämän reissun suunnittelussa, joten käytettiin sitten koko eilinen iltapäivä ja ilta siihen, että selvitettiin kaikki tärkeimmät asiat tulevista kaupungeista. Tärkeimmät asiat eli siis bongailtiin ravintolasuosituksia..

Tänään suunnataan viiden maissa kohti onnikkaa ja aloitetaan reilin toinen matka. Hetken päästä mennään tsekkautumaan ulos ja vietetään sitten iltapäivä fiilistellen kreikkalaista aurinkoa, sillä Skopjeen on luvattu vesisadetta. Toivotaan, ettei sääennusteet pidä tälläkään kertaa paikkaansa!